Body Shaming

Ihmiset ovat kärkkäitä tarttumaan mihin tahansa poikkeavaan ulkonäköseikkaan ja kommentoimaan siitä ilkeämielisesti. Tätä on kutsuttu ilkeilyksi, kiusaamiseksi tai haukkumiseksi. Nyt kehoon liittyvälle ilkeilylle on keksitty kansainvälinen termi: body shaming. Urban dictionary määrittelee termin seuraavasti: ”shaming someone for their body type”. Macmillian dictionary taas: “the practice of criticising people publicly for being too fat or, less frequently, too thin”. Body shaming ei ole asia, jota voi millään tavalla perustella tai oikeuttaa. Se on silkkaa ilkeämielisyyttä. 

Internet on täynnä myös body shamingia viljeleviä meemejä

Oman kokemukseni perusteella uskaltaisin sanoa, että tämä alkaa jo suhteellisen nuoressa iässä. En usko, että maailmasta löytyy ainakaan kovin monta ylipainoista lasta, jotka voisivat rehellisesti sanoa, etteivät ole koskaan joutuneet kiusatuiksi painonsa takia. Tutkimustuloksia minulla ei ole. Uskallan kuitenkin mutuilla, että nykyisin yhä hoikempia, jopa normaalipainoisia haukutaan läskeiksi. Tähän ei ole syynä kasvava ilkeämielisyyden määrä vaan se vartaloideaali, jota media sekä muotiteollisuus meille ja lapsillemme syytävät.

Jostain kuulin, että Yhdysvalloissa, tuolla amerikkalaisen unelman ja lihavuusongelman luvatussa maassa, ihanteellinen nainen olisi vaatekokoa 0. Tämä tarkoittaa EU:n standardeilla vaatekokoa 32 ja kansainvälisillä standardeilla vaatekokoa XXS. Toivottavasti tämä on vain kärjistys. Tämä tarkoittaa senttimitoissa 78cm suurta rinnanympärystä, 60cm suurta vyötärönympärystä ja 84cm suurta lantionympärystä. Jos kokoluokkaa on vaikea hahmottaa, voin tarjota vertailukohdetta: tämän kokoisen naisen vyötärö on ympärysmitaltaan samaa kokoluokkaa kuin aikuisen miehen pää.

Tämänkin kokoisia naisia varmasti on olemassa ihan luonnostaan. Pienikokoisuus ei ole paha asia. Paha asia on se, että naisia, joilla ei ole mitään mahdollisuutta koskaan saavuttaa tätä kokoa vartalotyyppinsä takia, kannustetaan pyrkimään tähän kokoon. Myös lapsille tarjotaan tällaista kärjistettyä kehonkuvaa ihannevartalon kuvana. En ihmettele, miksi yhä useampi ja useampi lapsi ja teini on suuresti tyytymätön kehoonsa. 

Painosta ja sen kommentoimisesta käytävässä keskustelussa en puhu lääketieteellisestä keskustelusta - Ylipainon tai alipainon terveydelliset haitat ovat varmasti kaikille itsestäänselvyys. Varsinkin julkisilla keskustelufoorumeilla äänekkäimpiä ovat usein juuri body shamingia harrastavat ihmiset. Anonymiteetin suojissa on helppoa huudella. Ja vaikka ei esiintyisikään anonyyminä, internetissä huutelu on monin kerroin helpompaa kuin se, että menisi sanomaan samat asiat kasvokkain näille samoille, usein täysin ventovieraille, ihmisille. Sitäkin tapahtuu. Body shaming on läsnä kaikkialla, ei pelkästään internetissä. Netissä se on vain huomattavasti yleisempää. 

Olen jopa lukenut kommentteja, joissa haukkuminen on verhottu olevinaan hyviin aikeisiin tulevien sukupolvien terveyttä ajatellen. Olen nähnyt kommentteja, joissa täysin normaalipainoisia ihmisiä on suoraan haukuttu iljettäviksi läskeiksi. Ensin mainitsemassani tapauksessa kiinnitin eniten huomiota käytettyyn kieleen. Kommentissa puhuttiin ensin siitä, kuinka lapsille ei pitäisi antaa median kautta viestiä, että lihavuus on hyvä ja hyväksyttävä asia. Tätä taas perusteltiin sillä, että lapset olisivat tällaisen viestin omaksuttuaan suuremmassa vaarassa kasvaa lihaviksi aikuisiksi. (Lue alkuperäinen juttu ja kommentit täältä) Tätä asiaahan kritisoidaan toisestakin suunnasta. Erityisesti puhutaan paljon jo aiemmin mainitsemastani epärealistisesta vartaloihanteesta, joka lisää nuorten tyttöjen ja koko ajan enenevässä määrin myös nuorten poikien syömishäiriöitä. 

Suurimmalle osalle lienee itsestäänselvyys, että median ja teollisuudenalojen esittämä epäterveellisten elämäntapojen ihannointi, joka on joko suoraan kohdistettu lapsille tai joka on niin näkyvää, että sillä on vaikutusta lapsiin, on paheksuttavaa. Edellä mainitussa kommentissa kuitenkin paheksuttiin sitä, että ”läskejä” näytetään lapsille. tässä käytettiin lapsia vain verukkeena omille mielipiteille lihavista ihmisistä ja lihavuudesta. Lapset ja heidän suojelemisensa huonoilta elämäntavoilta siis toimivat tässä kommentoijan mielestä body shamingin oikeuttajina.

Kommenttipalstoilla näkee usein myös toiseen suuntaan toimivaa body shamingia. Hyvä esimerkki on internetmeemi, jossa sanotaan: ”Tosimiehet tykkäävät kurveista, luusäkit ovat koirille”. Ymmärrän hyvin, että välillä ohimosuonet pullistelevat näitä läskikommentteja lukiessa. Ei kuitenkaan ole yhtään sen enempää oikein vihastuksissaan tai muutenkaan haukkua hoikkia tai laihoja ihmisiä luusäkeiksi kuin ilkeillä kenenkään läskeistä. Kaikki kehoon kohdistuvat häpäisyä ja ilkkumista sisältävät mutinat pitäisi pitää mahassaan. Kehoja on, ja tulee olemaan, kaikennäköisiä ja kokoisia riippumatta median, teollisuuden tai kenenkään yksittäisen ihmisen näkemyksestä ideaalivartalosta.

Lapsia tulisi opettaa karttamaan huonoja, terveyden vieviä elintapoja johtivatpa ne laihuuteen tai lihavuuteen. Ei häpäisemään toisia heidän kehonsa takia tai häpeämään omaa kehoaan. Tärkeimpänä terveysongelmien ennaltaehkäisymenetelmä on se, että lapsille rakennettaan jo pienestä saakka terve itsetunto ja terve kehonkuva. Erilaisuuden suvaitseminen liittyy myös tähän hyvin kiinteästi. On huomattavasti helpompi elää terveellistä ja tervettä elämää, kun ympäristö ei latista henkisesti. Kun minulle on huudeltu ”läskiä”, ”tankkia” tai ”ihrapersettä”, sisälläni ei kumma kyllä ole syntynyt reaktiota: ”Aivan! Nythän minä sen tajuan! Olen lihava ja minun pitää tehdä asialle jotain. Lähdenpä tästä lenkille ja pistän ruokavalioni remonttiin. Onneksi tuo ihminen osoitti minulle sen, kun en itse tajunnutkaan”. Päinvastoin. Haluan vain käpertyä peiton alle itkemään omaa häpeääni, mutta vasta kuljettuani kaupan kautta ostamassa itselleni lohdutukseksi ison suklaalevyn.