”pakottavien tekniikoiden soveltaminen kohteen uskomusten tai käyttäytymisen muuttamiseksi”
(lähde: https://fi.wiktionary.org/wiki/aivopesu)
Tulin tässä eräänä päivänä miettineeksi Pavlovin koiria.
Ehdollistuminen on hyvin voimakasta eläimillä, mutta myös ihmisillä. Syntymästämme
saakka opimme erilaisia toiminta- ja ajatusmalleja, joista osa juurtuu meihin
erittäin syvälle. Nämä ovat kaikille erilaisia, mutta hyvin usein niin
refleksinomaisia ja tiedostamattomia, ettemme itsekään tajua miksi toimimme
jossakin tilanteessa jollain tietyllä tavalla. Joskus emme edes huomaa
toimivamme tai ajattelevamme jonkin kaavan mukaisesti.
Toiminta- ja ajatusmallimme kumpuavat ympäristöstämme.
Jokaisen vanhemmilla on omat mallinsa, jotka jossain muodossa voivat periytyä
jälkipolville. Kasvatustahot tuottavat omia toiminta- ja ajatusmallejaan,
joiden pyrkimyksenä on saada aikaan mahdollisimman toimiva ja tehokas
oppimisympäristö sekä kenties muokata kasvatettavista toivotunlaisia persoonia
yhteiskuntaa silmälläpitäen. Mainonnalla on omat motiivinsa pyrkiä muokkaamaan
käyttäytymistämme. Meidät tahdotaan ehdollistaa haluamaan olla jonkinlaisia,
mainonnan esittämien ideaalien mukaisia. Tähän päästäksemme meidän tulee ostaa
mainostettuja tuotteita ja palveluita. Näin saadaan kulutusyhteiskunta
pelaamaan. Erilaiset uskomusjärjestelmät pyrkivät säätelemään ajattelu- ja
käyttäytymistapojamme omien ihanteidensa ja dogmiensa mukaisiksi. Tietenkin myös
lähiympäristössämme tapahtuvat asiat muokkaavat käyttäytymistämme johonkin
suuntaan. Näin varsinkin, jos tapahtumat ovat pitkällä aikavälillä toistuvia.
Aikaisemmassa blogissani puhuin body shamingista. Eli
suomeksi sanottuna kiusaamisesta. Mielestäni sekin on yksi ehdollistamisen
muoto. Kiusaajat ovat itse ehdollistuneet siihen, että on olemassa pelkästään
laiha (mutta tietenkään ei saa olla liian laiha, se johtaa myös
kiusaamiskierteeseen) vartaloideaali. Vaikka lapset tai nuoret eivät ehkä vielä
ajattelekaan näin selkeän erottelevasti, mutta aiemmassa blogikirjoituksessani mainitun
Leena-Maija Rossin sanoin ideaali on ”Hoikka,
sileä ja kimmoisa hetero”. Normista poikkeavaa osoitellaan,
nimitellään ja hänet suljetaan pois sosiaalisesta kanssakäymisestä. Hänelle kerrotaan päivästä toiseen mikä kaikki
hänessä on vialla. Hänet ehdollistetaan ajattelemaan, että hän on ulkopuolinen,
normista poikkeava. Joillakin onnekkaammilla tämä aivopesu kestää vain lyhyen aikaa.
Sen loppumiseen voi olla monia syitä. Se voi olla muutto, oma muuttuminen,
jonkin auktoriteetin puuttuminen asiaan tai yksinkertaisesti kiusaajien
kyllästyminen näiden löydettyä itselleen sopivamman uhrin. Toisten kohdalla
piina tai kuten aion sitä nimittää: ”koulutus” kestää vuosikausia, jopa
vuosikymmeniä.
Kun ihminen joutuu tällaisen koulutuksen kohteeksi, hän itse
ja hänen psyykensä pyrkivät aluksi pyristelemään vastaan. Se näyttäytyy
vastareaktioina ja järjen äänenä, joka sanoo: ”et sinä ole huono, vaikka nuo
niin sanovatkin”. Tätä jatkuu pitkän aikaa. Ikävä kyllä koulutus toimii. Pikku
hiljaa, kuin varkain, ihminen alkaa ensin uskoa sen mitä hänen kiusaajansa
sanovat. Ajan kanssa se syöpyy kiinni omakuvaan. Ihminen alkaa toistella
kiusaajiensa puheita itsestään ja ajatella kuin he. Hänet on aivopesty. Hän
näkee itsensä arvottomana olentona ja sopimattomana sosiaaliseen
kanssakäymiseen. Jotkut koulutetuista päätyvät äärimmäisiin ratkaisuihin, kuten
itsemurhaan. Heihin koulutus on uponnut viimeistä piirtoa myöten.
Usein kiusaamisen uhreille kuulee sanottavan: ”älä välitä”
tai ”anna samalla mitalla takaisin”. Koulutusryhmän ankaran paineen alla nämä
keinot eivät kuitenkaan toimi pitkäaikaisesti. Kuinka moni voi rehellisesti
sanoa, että sillä ei olisi suurta vaikutusta, jos yksi suuri osa sosiaalisesta
ympäristöstä toistaa useita kertoja päivittäin sitä kuinka huono ja arvoton on
ihmisolentona? Pitkän ajan saatossa tästä tulee totuus. Tällaisesta
ajatusmallista ei voi ihmistä pelastaa kukaan muu kuin ihminen itse, mutta
rakkaidensa tuella.
Katsoin syksyllä Arto Halosen ohjaaman dokumentaarisen elokuvan ”Valkoinen raivo”. Suosittelen sitä kaikille. Se antaa erinomaisen näkökulman kiusaamisen kohteeksi joutuneen ihmisen mieleen. Olin itse yllättynyt elokuvassa esitetystä yhtäläisyydestä pitkään jatkuneen koulukiusaamisen ja erikoisjoukkojen koulutuksen välillä. Asiaa hetken mietittyäni totesin sen pitävän paikkansa. Molemmissa tapauksissa pyrkimyksenä on nöyryytyksen avulla tuhota ihmisen oma tahto. Kiusaajat eivät ajattele tätä niin järjestelmällisesti kuin erikoisjoukkojen kouluttajat, mutta toimintatapa on sama. Joskus välineenä käytetään jopa brutaalia väkivaltaa. Kun tahto on kukistettu, alkaa tapahtua dissosiaatio. Ihminen voi esimerkiksi ulkoistaa minuutensa ja tunteensa johonkin lokeroon, joka suojelee niitä ja tavallaan kuin ulkopuolisena katsella sieltä mitä hänen kehonsa ympärillä tapahtuu. Hänen minuutensa pirstoutuu tavalla tai toisella. Dissosiatiivisuutta on monenlaista laidasta laitaan. Osa on harmitonta psyyken suojelumekanismia kun taas osa on lueteltavissa psyyken häiriöiksi.
Dissosiaation seurauksena ihminen pystyy kestämään vaikeita tilanteita siirtämällä itsensä niiden ulkopuolelle henkisesti. Kolikon toinen puoli on kuitenkin dehumanisaatio. Pahimmillaan henkilö ei näe enää toisia ihmisiä tai itseään ihmisolentoina vaan objekteina. Kun mieli ja tunteet ovat jossain lokerossa, ne eivät myöskään ole välttämättä yhteydessä omaan kehoon. Näin voi syntyä häiriöitä kehonkuvassa ja piittaamattomuutta omasta terveydestä. Valkoisen raivon päähenkilö on itse tunnustautunut potentiaalinen kouluampuja. Hän ei kuitenkaan ole toteuttanut suunnitelmaansa vaan hakenut apua väkivaltafantasioidensa tukahduttamiseksi. Hänen kohdallaan dissosiaatio on toiminut niin, että hän ei ole nähnyt enää kiusaajiaan, kouluttajiaan, ihmisinä vaan objekteina raivolleen.
Dissosiatiivisuus on mielen häiriö, josta voi parantua.
Ihminen ei ole staattinen olento vaan pystyy omalla toiminnallaan ja
tietoisella toimintamalleista ulos oppimisella muokkaamaan itseään. Aivan kuten
muut pystyvät aivopesemään toisia kiusaamalla. On otettava huomioon, että myös
kouluttajat ovat ehdollistuneita. He perustavat kohteensa valinnan niihin
kuviin, joita media ja ympäristö syöttävät heille normeina. Tie ei ole kevyt
eikä nopea ja se vaatii paljon epämukavuusalueille astumista, mutta se on
mahdollinen. Vuosien koulutus vaatii vuosien vastakoulutuksen.
Omalla kohdallani huomaan, että ylipainoni aiheuttama
kiusaaminen on edelleen ajoittain mukana elämässäni. Kun on kaamos ja väsymys
alkaa painaa päälle, huomaan, että omat ajatukseni alkava jälleen muistuttaa
niitä, joita minulle oman koulutukseni aikana syötettiin. Arvottomuuden tunne,
epävarmuus itsestä, häpeä, huonous, kaiken anteeksipyyteleminen, itsesääli ja
ajatus siitä, että kukaan ei voi pitää minusta sekä muut itseäni vähättelevät,
synkät ajatukset. Onnekseni tämä kestää vain joitain päiviä vuodessa. Siitä
huolimatta tuntuu ikävältä, kun menneisyys tunkeutuu nykypäivään. Se pahimmillaan
sotkee ihmissuhteita ja muuten oikein hyvää elämää. Olisi helppo luisua
takaisin siihen harhaan, jonka kouluttajani minulle loivat. Onnekseni tajuan,
että ajattelemalla olevani huono, ruma ja arvoton, teen itsestäni sellaisen.
Itse käytän sanontaa: ”heräsin ja kasvatin itselleni
selkärangan”. Tällä tarkoitan sitä, että rakkaat ihmiset tukivat minua
prosessissa, jonka seurauksena löysin itsestäni itseni uudelleen kaikkien
minulle syötettyjen nöyryytysten takaa. Uskon, että jokaisella on mahdollisuus
tähän ja toivon, että mahdollisimman moni päätyy tälle tielle eivätkä jää
koulutuksensa uhreiksi. Esittelyssäni kerroin joitain mahdollisia blogin
teemoja, joista yksi oli se miksi laihduttaminen ei ole niin helppoa kuin sen
ajatellaan olevan tai kuten se esitetään erilaisissa reality-ohjelmissa. Tässä
ainakin yksi syy. Lihavana tai muuten normeista poikkeavana ei ole helppo elää
ympäristön paineiden takia. Koulutukseksi kuvaamani kiusaaminen voi myös
itsessään estää sen, että ihminen pystyisi tekemään painolleen mitään.
Lannistuminen, kehostaan vieraantuminen ja arvottomuuden tunne eivät
todellakaan edistä painonpudotusta tai hakeutumista terveellisiin
elämäntapoihin.
