Joulusesonki alkaa lokakuun alussa ja se päättyy vasta tammikuun
loppuun. Sen muoto vain muuttuu välissä. Lokakuussa postissa alkaa pikku hiljaa
tulla joulukuvastoja. Pikkujouluihinhan on hankittava päälle pikkumustaa ja
lapsille ostettavan muovikrääsän valinta on aloitettava hyvissä ajoin. Tunnistettavin
joulusesongin lähtölaukaus on kuitenkin joulusuklaiden ilmestyminen kauppoihin.
Erilaiset jouluiset ihanuudet muodostavat kokonaisia Kiinan muureja
kauppoihin. Valinnanvaraa on ja tarjoukset houkuttelevat ostamaan suuria
määriä. Itse olen heikkona juuri joulusuklaisiin ja olenkin harkinnut, että
hankin näkökykyäni rajatakseni samanlaiset laput kuin ravihevosilla. Lähes
kolmen kuukauden ajan reissut ruokakauppaan ovat päivä päivältä aina enemmän
täynnä houkutuksia.
Joulu on aina ollut juhla, jolloin ruuassa ei ole kursailtu.
Erona tähän päivään on, että ruuassa ei kursailla juuri ollenkaan muunkaan
vuoden aikana ja joulun ylenmääräinen ruokataivas avataan jo lokakuussa. Useina
vuosina olen syönyt itseni joulusuklaaähkyyn jo ennen marraskuun puoliväliä.
Jouluruokia tarjoillaan yltäkylläisesti pikkujouluissa ja kun sitten loppujen
lopuksi pääsee oman perheen joulupöydän ääreen, laatikot alkavat näyttää jo
vastenmielisiltä ja kinkun näkeminenkin aiheuttaa närästystä.
Sesonki ennen joulua myy tietysti nimenomaan joulua. ”Näillä
saatte joulutunnelman kotiinne valmiiksi kannettuna”. Pitää olla kiiltävää
palloa, valoja, kimallenauhoja, kynttilöitä ja tietenkin se joulun tärkein: ruokaa,
ruokaa, ruokaa! Itsellenikin joulun tärkein perinne on perheen kanssa
aterioiminen ja periaate siitä, että silloin ruokaa riittää vaikka haluaisi
yölläkin syödä. Kyllä kerran vuodessa saa herkutella oikein olan takaa. Mutta
mitä jos se yksi herkuttelu kestääkin lähes kolme kuukautta, koska ei ole
voinut vastustaa joulusuklaiden seireenimäistä kutsua? Pikkujouluissakin on
tullut tankattua itsensä täyteen ekstrakaloririkkaita herkkuja jo ties kuinka monen
viikon liikunnan edestä?
Joulun pyhät yritetään irvistellen tuhota jouluruokien
tähteitä ja ylensyönti jatkuu aina uuteen vuoteen saakka, jolloin voi
kuohuviinipulloja paukutellessaan mässätä sipsejä, nakkeja, perunasalaatteja ja
tietenkin vielä jouluruuista muunneltuja herkkuja. Kun jouluna on ruokaa
laitettu perheelle yhdeksi illaksi niin paljon, että sillä olisi varmasti
pystynyt ruokkimaan Napoleonin armeijan ainakin viikon ajan, tarvitaan
kekseliäitä Marttoja kertomaan kuinka saada se loppukin kinkku uppoamaan
ihmisiin ennen kuin se muuttuu eltaantuneeksi jätteeksi.
Seuraavana aamuna joulusesonki muuttaa muotoaan. Jo illalla
on ehditty tehdä uudenvuodenlupauksia, joissa vannotaan kautta kiven ja kannon,
että juuri seuraavana aamuna alkaa se parempi ja terveellisempi elämä.
Aloitetaan dieettejä, liikuntaharrastuksia, luetaan elämänhallintaoppaita ja
luvataan olla parempia ihmisiä ja stressata vähemmän.
Jo joulun pyhinä media alkaa syytää ulos dieettimainoksia ja
mainoksia erilaisista kuntoilumuodoista. Uuden vuoden jälkeen kaikki viestimet
pursuavat näitä. Ennen joulua moisista ei ole puhettakaan. Silloin kaikki
paikat ovat täynnä piparintuoksua ja herkkumainoksia. Uudenvuodenpäivänä voi
sitten närästyslääkkeitä haaliessaan miettiä mitä kaikkea sitä onkaan tullut
itselleen luvattua. Jo seuraavana päivänä lähtee käyntiin ihmedieetti X, joka
tietenkin karistaa joulukilot hetkessä. Ruokavalio pannaan täydellisesti uusiksi
ja ostetaan kaapit pullolleen kaikkia mahdollisia ihmetuotteita, jotka saavat bikinikuntoon
alta aikayksikön. Kuntosalikortti hankitaan heti arkena ja alkaa tiukka treeni.
Tätä elämäntaparemonttien ja kuntokuurien mainostusta jatkuu
noin tammikuun loppuun saakka, jolloin ihmiset ovat useimmiten jo luopuneet
dieeteistään ja kuntoiluinnostaan. Liian monta suurta muutosta kerralla. Liian
suuret lupaukset ja liian suuret odotukset. Jo maaliskuussa vitsaillaan: ”rantakunnossa
ne hylkeetkin on”. Kuntoilu ja terveellinen ruokavalio ovat erittäin
toivottavia muutoksia kenen tahansa elämään, mutta ikävä kyllä meille annetaan
liian ruusuinen kuva siitä kuinka nopeasti ja helposti asioita voi tehdä.
Ruokavalion äkillinen muutos ei ole helppo asia. Ei myöskään liikunnan
lisääminen. Jos niihin lähtee mukaan äkkirysäyksellä, on ikävä kyllä hyvin
todennäköistä, että ne myös lopahtavat lyhyeen. Ihmiset etsivät silloin
oikoreittejä ja niitähän tarjoillaan laihdutusvalmisteiden muodossa. Erilaisia
ihmevalmisteita markkinoidaan sillä, että niiden avulla laihtuu nopeasti. Ihmiset
eivät vain muista lukea, että valmiste toimii jos syöt terveellisesti ja
liikut.
Joulumainonta luo tarpeita, joilla saavutamme joulukiloja,
jotka luovat tarpeita erilaisille tuotteille ja palveluille niiden
poistamiseksi. Loistava kehä markkinatalouden näkökulmasta. Kassakoneet kilisevät
ja tätä on kuitenkin odotettavissa uudelleen joka vuosi.
Oi, kuinka tuttua itselleni tuohon pyörään hyppääminen on. Olen
jojoillut painoni kanssa niin kauan kuin muistan ja joka ikinen uusi vuosi on
tuonut mukanaan vahvan päätöksen pistää koko elämä remonttiin heti seuraavana
päivänä. Seuraavana päivänä sitä miettii, että mitä sitä tuli luvattua
kuohuviinipäissään edellisenä iltana. Joka vuosi tarina on ollut sama: ”huomenna.
Tänään tilataan pizzaa.” Ja kyllä yritystäkin on ollut, mutta näinä hetkinä
olen langennut muotidieettien pauloihin. Joka vuosi on bikinikunto jäänyt
saavuttamatta. Siihen ei riitä pelkkä lasia kilistellessä tehty jämäkkä päätös
ja järjetön tempominen heti alkuvuodesta ilman muuta määränpäätä kuin se, että
uskaltaisi kulkea kesällä bikineissä. Tänä vuonna päätin ottaa varaslähdön
uudenvuodenlupauksiini. Jätin joulusuklaat ostamatta. Jätin järjettömän,
viikkojen, ellei kuukausien mittaisen mässäilyn, johon meitä houkutellaan.
Jouluaattona söin. Antaumuksella. Nauttien. Ja suklaakin maistui
taivaalliselta. Ja tänä vuonna ainoa lupaukseni oli pyrkiä terveyteen ja
onnellisuuteen.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti