perjantai 8. tammikuuta 2016

Jouluna kilisevät kassakoneet, eivät kulkuset



Joulusesonki alkaa lokakuun alussa ja se päättyy vasta tammikuun loppuun. Sen muoto vain muuttuu välissä. Lokakuussa postissa alkaa pikku hiljaa tulla joulukuvastoja. Pikkujouluihinhan on hankittava päälle pikkumustaa ja lapsille ostettavan muovikrääsän valinta on aloitettava hyvissä ajoin. Tunnistettavin joulusesongin lähtölaukaus on kuitenkin joulusuklaiden ilmestyminen kauppoihin.

Erilaiset jouluiset ihanuudet muodostavat kokonaisia Kiinan muureja kauppoihin. Valinnanvaraa on ja tarjoukset houkuttelevat ostamaan suuria määriä. Itse olen heikkona juuri joulusuklaisiin ja olenkin harkinnut, että hankin näkökykyäni rajatakseni samanlaiset laput kuin ravihevosilla. Lähes kolmen kuukauden ajan reissut ruokakauppaan ovat päivä päivältä aina enemmän täynnä houkutuksia.

Joulu on aina ollut juhla, jolloin ruuassa ei ole kursailtu. Erona tähän päivään on, että ruuassa ei kursailla juuri ollenkaan muunkaan vuoden aikana ja joulun ylenmääräinen ruokataivas avataan jo lokakuussa. Useina vuosina olen syönyt itseni joulusuklaaähkyyn jo ennen marraskuun puoliväliä. Jouluruokia tarjoillaan yltäkylläisesti pikkujouluissa ja kun sitten loppujen lopuksi pääsee oman perheen joulupöydän ääreen, laatikot alkavat näyttää jo vastenmielisiltä ja kinkun näkeminenkin aiheuttaa närästystä.

Sesonki ennen joulua myy tietysti nimenomaan joulua. ”Näillä saatte joulutunnelman kotiinne valmiiksi kannettuna”. Pitää olla kiiltävää palloa, valoja, kimallenauhoja, kynttilöitä ja tietenkin se joulun tärkein: ruokaa, ruokaa, ruokaa! Itsellenikin joulun tärkein perinne on perheen kanssa aterioiminen ja periaate siitä, että silloin ruokaa riittää vaikka haluaisi yölläkin syödä. Kyllä kerran vuodessa saa herkutella oikein olan takaa. Mutta mitä jos se yksi herkuttelu kestääkin lähes kolme kuukautta, koska ei ole voinut vastustaa joulusuklaiden seireenimäistä kutsua? Pikkujouluissakin on tullut tankattua itsensä täyteen ekstrakaloririkkaita herkkuja jo ties kuinka monen viikon liikunnan edestä?

Joulun pyhät yritetään irvistellen tuhota jouluruokien tähteitä ja ylensyönti jatkuu aina uuteen vuoteen saakka, jolloin voi kuohuviinipulloja paukutellessaan mässätä sipsejä, nakkeja, perunasalaatteja ja tietenkin vielä jouluruuista muunneltuja herkkuja. Kun jouluna on ruokaa laitettu perheelle yhdeksi illaksi niin paljon, että sillä olisi varmasti pystynyt ruokkimaan Napoleonin armeijan ainakin viikon ajan, tarvitaan kekseliäitä Marttoja kertomaan kuinka saada se loppukin kinkku uppoamaan ihmisiin ennen kuin se muuttuu eltaantuneeksi jätteeksi.

Seuraavana aamuna joulusesonki muuttaa muotoaan. Jo illalla on ehditty tehdä uudenvuodenlupauksia, joissa vannotaan kautta kiven ja kannon, että juuri seuraavana aamuna alkaa se parempi ja terveellisempi elämä. Aloitetaan dieettejä, liikuntaharrastuksia, luetaan elämänhallintaoppaita ja luvataan olla parempia ihmisiä ja stressata vähemmän.

Jo joulun pyhinä media alkaa syytää ulos dieettimainoksia ja mainoksia erilaisista kuntoilumuodoista. Uuden vuoden jälkeen kaikki viestimet pursuavat näitä. Ennen joulua moisista ei ole puhettakaan. Silloin kaikki paikat ovat täynnä piparintuoksua ja herkkumainoksia. Uudenvuodenpäivänä voi sitten närästyslääkkeitä haaliessaan miettiä mitä kaikkea sitä onkaan tullut itselleen luvattua. Jo seuraavana päivänä lähtee käyntiin ihmedieetti X, joka tietenkin karistaa joulukilot hetkessä. Ruokavalio pannaan täydellisesti uusiksi ja ostetaan kaapit pullolleen kaikkia mahdollisia ihmetuotteita, jotka saavat bikinikuntoon alta aikayksikön. Kuntosalikortti hankitaan heti arkena ja alkaa tiukka treeni.

Tätä elämäntaparemonttien ja kuntokuurien mainostusta jatkuu noin tammikuun loppuun saakka, jolloin ihmiset ovat useimmiten jo luopuneet dieeteistään ja kuntoiluinnostaan. Liian monta suurta muutosta kerralla. Liian suuret lupaukset ja liian suuret odotukset. Jo maaliskuussa vitsaillaan: ”rantakunnossa ne hylkeetkin on”. Kuntoilu ja terveellinen ruokavalio ovat erittäin toivottavia muutoksia kenen tahansa elämään, mutta ikävä kyllä meille annetaan liian ruusuinen kuva siitä kuinka nopeasti ja helposti asioita voi tehdä. Ruokavalion äkillinen muutos ei ole helppo asia. Ei myöskään liikunnan lisääminen. Jos niihin lähtee mukaan äkkirysäyksellä, on ikävä kyllä hyvin todennäköistä, että ne myös lopahtavat lyhyeen. Ihmiset etsivät silloin oikoreittejä ja niitähän tarjoillaan laihdutusvalmisteiden muodossa. Erilaisia ihmevalmisteita markkinoidaan sillä, että niiden avulla laihtuu nopeasti. Ihmiset eivät vain muista lukea, että valmiste toimii jos syöt terveellisesti ja liikut.

Joulumainonta luo tarpeita, joilla saavutamme joulukiloja, jotka luovat tarpeita erilaisille tuotteille ja palveluille niiden poistamiseksi. Loistava kehä markkinatalouden näkökulmasta. Kassakoneet kilisevät ja tätä on kuitenkin odotettavissa uudelleen joka vuosi.

Oi, kuinka tuttua itselleni tuohon pyörään hyppääminen on. Olen jojoillut painoni kanssa niin kauan kuin muistan ja joka ikinen uusi vuosi on tuonut mukanaan vahvan päätöksen pistää koko elämä remonttiin heti seuraavana päivänä. Seuraavana päivänä sitä miettii, että mitä sitä tuli luvattua kuohuviinipäissään edellisenä iltana. Joka vuosi tarina on ollut sama: ”huomenna. Tänään tilataan pizzaa.” Ja kyllä yritystäkin on ollut, mutta näinä hetkinä olen langennut muotidieettien pauloihin. Joka vuosi on bikinikunto jäänyt saavuttamatta. Siihen ei riitä pelkkä lasia kilistellessä tehty jämäkkä päätös ja järjetön tempominen heti alkuvuodesta ilman muuta määränpäätä kuin se, että uskaltaisi kulkea kesällä bikineissä. Tänä vuonna päätin ottaa varaslähdön uudenvuodenlupauksiini. Jätin joulusuklaat ostamatta. Jätin järjettömän, viikkojen, ellei kuukausien mittaisen mässäilyn, johon meitä houkutellaan. Jouluaattona söin. Antaumuksella. Nauttien. Ja suklaakin maistui taivaalliselta. Ja tänä vuonna ainoa lupaukseni oli pyrkiä terveyteen ja onnellisuuteen. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti